Koronapandemia haastoi esittäviä taiteita rankalla kädellä 2020-luvun ensimmäisinä vuosina. Kokoontumisrajoitusten ja rahoittajien päätösten lyhytjänteisyys, epäselvyys ja viimetippaisuus peruuttivat sovittuja töitä koko kentältä ja aiheuttivat huolta ja väsymystä niin taiteilijoiden kuin rakenteissa työskentelevien keskuudessa. Haasteet olivat yhteiset, selviytymiskeinot moninaiset mutta poikkeusoloissa eristäytyneet. Isossa mittakaavassa syntyi muun muassa Mitta on täysi -liike ja Tapahtumateollisuus ry, ruohonjuuritasolla vaihdettiin pikaviesteillä ”Kuinka jaksat?” ja ”Miten te hoiditte tämän?” -kysymyksiä. Jostain tällaisesta viestistä lähti hahmottumaan kuopiolaisen ANTI – Contemporary Art Festivalin, helsinkiläisen Baltic Circlen ja Hangossa järjestettävän Hangö Teaterträffin yhteinen Kulkue-hanke.
Kriisipuheesta ja kilpailuasetelmasta yhteiseen tekemiseen
Kulkue-hankkeessa kolme suomalaisen esitystaiteen kentän merkittävintä festivaalia ANTI Festival, Baltic Circle ja Hangö Teaterträff yhdistivät resurssejaan ja osaamistaan, ja toteuttivat poikkeuksellisen laajan, uusia yleisöjä saavuttaneen yhteistuotantojen sarjan. Kulkue-hankkeen myötä seitsemän kotimaista esitystaiteen teosta tuotettiin ensi-iltaan ja nähtiin kaikilla kolmella festivaalilla. Lisäksi hankerahoituksen mahdollistamana kolmen festivaalin saavutettavuusosaaminen lisääntyi. Hanke muotoutui tarpeesta muodostaa yhteinen ajatushautomo ja jakaa kokemuksia ja kentän havaintoja yhdessä.
Suomalaiset festivaalit toteuttavat harvoin yhteistuotantoja muiden kotimaisten toimijoiden kanssa. Kentällä kilpaillaan näkyvyydestä, huomiosta, yleisöistä ja siitä, mikä festivaali saa esittää ensi-iltateoksia keneltäkin taiteilijalta. Yleiseen tapaan niin ANTI, Baltic Circle kuin Hangö Teaterträff ovat kaikki kansainvälisesti verkottuneita ja tottuneesti mukana erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa ja yhteistöissä, mutta kotimaan sisäiseen yhteistyöhön ei Suomessa juuri ole käytäntöjä. Kulkue-hankkeen suunnitteluvaiheessa – ennen kuin siitä tuli juuri ”Kulkue” – sanoitettiin ääneen pelkoja, haasteita, haluja ja etsittiin yhteistä rajapintaa ja mahdollisuuksia. Keskeisimmät halut olivat luontevia, jaettuja ja itsestään selviä: halu tuottaa ja saattaa yleisöjen katsottavaksi laadukasta taidetta, joka edustaa suomalaisen esitystaidekentän moninaisuutta. Teoksia halutaan tuottaa erilaisille yleisöille, nykyistä sitoutunutta katsoja-kokijakuntaa palvellen mutta myös uutta kutsuen. Kaikki tämä kestävyyden ulottuvuudet eli ekologisuus, sosiaaliset aspektit ja taloudelliset resurssit tiiviisti huomioiden.
Yhdessä festivaalit tunnistivat alan kompastuskiviä, myös pandemia-ajan ulkopuolella. Kiertuetoiminnan rakenteet ovat Suomessa edelleen lapsenkengissä huolimatta hyvästä VOS-verkostosta ja lukuisista festivaaleista, joiden yleisöt eivät ole keskenään samat. Resurssit kestävään yleisötyöhön ja saavutettavuuden parantamiseksi ovat festivaalikonkteksteissa jatkuvasti riittämättömät, mutta työ itsessään välttämättätöntä. Hankemuotoinen toiminta ei synnytä jatkumoita ja hyödyttää usein hyvin rajallista joukkoa taiteilijoita ja katsojia. Jaettu huoli oli/on esittävän taiteen kentän jatkuvasti kiristyvästä tilanteesta pandemian jälkeen, rahoituksen uudistuessa, kilpailun kiristyessä, toiveiden, odotusten ja tarpeiden kasvaessa.
Aluksi keskustelupöydän ääressä oli muitakin festivaaleja, mutta lopullinen kolmikko halusi lähteä testaamaan yhteistoiminnan mahdollisuuksia käytännön tasollakin. Ne näkivät, että festivaalit eivät kilpaile keskenään vaan ovat osa esittävän taiteen kentän ekosysteemiä näyttämöinä, tuotanto- ja keskustelualustoina ja kansainvälisinä asiantuntijoina, taiteilijoiden ja yleisöjen yhteentuojina.
Taiteen jakelijoina festivaalit ovat oleellinen muoto; ne tavoittavat lyhyessä ajassa merkittäviä yleisömääriä. ”Pandemian, ekokriisin ja polarisoituneen julkisen puheen ajassa haluamme tämän hankkeen kautta organisoitua ja kysyä, mikä on festivaalien rooli ja merkitys yhteiskunnan uudelleen avautumisessa ja taiteen ekosysteemissä ja mikä se tulevaisuudessa voisi olla”, summattiin pandemian keskellä kirjoitettuun hankehakemukseen, jonka laativat festivaalien silloiset toiminnanjohtajat/vastaavat tuottajat ja taiteelliset johtajat Heidi Backström, Juni Klein ja Tom Rejström (Hangö Teaterträff), Johanna Tuukkanen ja Elisa Itkonen (ANTI-festivaali) sekä Hanna Parry ja Asta Teräväinen (Baltic Circle). ”Toiminta-alustoina juuri festivaalit muodostavat erinomaisen kumppanuuden Kulkue-hankkeen toteuttamiseen, sillä festivaalit ovat tärkeässä roolissa taiteenalan kehittymisessä ja toistuvuus synnyttää vaikuttavuutta.”
Ideasta Kulkueeksi
Kulkue syntyi konkreettisesti, kun yhteishankkeelle saatiin kolmen vuoden rahoitus Suomen Kulttuurirahaston Taide2-rahoitushausta. Myöhemmin rahoittajiksi tulivat myös Konstsamfundet ja Svenska Kulturfonden.
Hankkeella oli kolme muotoa:
- Teosten tuottaminen. Taiteilijoille hanke tarjosi ensi-iltatuotannon lisäksi esityskaudet kahdella muulla festivaalilla. Näin pidennettiin teosten elinkaaria ja lisättiin taiteilijoiden työllistymistä.
- Festivaalien pitkäjänteinen kollegiaalinen yhteistyö ja jakamisen kulttuuriin vahvistaminen. Tätä toteutettiin säännöllisissä hankeryhmän teematapaamisissa sekä festivaaleilla järjestetyissä avoimissa keskusteluissa.
- Viestinnän ja saavutettavuuden parantaminen. Hankkeen myötä näitä kaikkia osa-alueita pystyttiin tekemään paremmin resurssein ja sitoutuneemmin. Kuten Hangö Teaterträffin Jonas Welander toteaa, kolmen vuoden aikajänne vähentää stressiä ja antaa tilaa kehittyä, sekä taiteilijoille että rakenteissa.
Hankkeen rahoituksen vahvistuttua hankekoordinaattoriksi rekrytoitiin Sanna Ritvanen. Ritvanen toi kolmea festivaalia yhteen kuukausikokouksissa, koulutti itseään saavutettavuusasioissa ja jakoi oppimaansa festivaalien kesken sekä toimi taiteellisten työryhmien ja festivaalien välissä tuotannon asiantuntijana.
Yllättäviä teoksia yllättäviin paikkoihin
Kulkue-hankkeen avoimeen hakuun alkuvuodesta 2022 saapui 138 hakemusta, joista seitsemän valittiin toteutettavaksi. Kuraattoreina valintaprosessissa toimivat hankkeen festivaalien senhetkiset taiteelliset johtajat Elisa Itkonen (ANTI-festivaali), Hanna Parry (Baltic Circle) sekä Tom Rejström ja Jonas Welander (Hangö Teaterträff).
Festivaalien taiteelliset johtajat kertoivat avoimen haun tuloksista Teatterin tiedotuskeskus TINFOlle (5.5.2022), että ”teosvalinnoissa painotettin ehdotuksia, jotka olivat ennennäkemättömiä sekä tekijöilleen että yleisöilleen. Mukaan valittiin projekteja, joissa oli yllättävä ja tuore lähestymistapa esitysympäristöihin, ja jotka huomioivat festivaalikaupunkien asukkaita ja muita yleisöjä esimerkiksi tukemalla paikallisten yhteisöjen tarpeita sekä luomalla uudenlaisia taiteeseen osallistumisen tapoja. Teokset olivat paikkasidonnaisia, mikä tarkoittaa myös sitä, että ne saattoivat festivaalista ja paikasta riippuen toteutua eri tavoin ja eri näköisinä. Yksi keskeisin valintakriteeri oli se, miten hyvin teosehdotusten arvioitiin tavoittavan laajoja ja nyky-esittävälle taiteelle uusia yleisöjä.”
Tavoitteena oli toteuttaa vaikuttavia, esitystaiteen mittakaavassa isoja tuotantoja.
Kulkue-hankkeen avasi Hangö Teaterträffissä vuonna 2022 kolmipäiväinen klubiohjelma Church of 4 Floors of Whores. 4 Floors of Whoresin eli Emilia Janssonin, Riku-Pekka Kellokosken, Herman Nybyn, Astrid Stenbergin ja Lara Tacken muuntuvan teoksen toinen osa otti samana vuonna ANTI-festivaalilla työpajan ja kaupungin halki kulkeneen kulkueen muodon, ja päättyi vuonna 2023 rituaalimaiseen näyttämöteokseen Helsingissä.
Kuopioon Kulkue toi ensimmäisenä hankevuonna 4 Floors of Whoresin lisäksi Pia Sirénin, Ilona Valkosen ja Mirella Pendolinin Plant Based Storiesin, jonka yhteisöllistä kukkataidetta jatkettiin vielä loppuvuodesta Baltic Circlessä, jossa työryhmä vahvistui Ada Katzilla. Helsingissä ensi-iltansa saivat 2022 Tea Andreolettin ruoanlaiton äärellä yhteisöllisyyteen pureutuva Yellowcake sekä Henriikka Himman ja työryhmän arkkitehtuuria käsittelevä, tyhjiä toimisto- ja liiketiloja näyttämönään käyttänyt I was living in a strange place.
Toisena hankevuotena ensi-iltateoksena oli Emma Fältin ja Sonja Jokiniemen kulumista ja säilymistä käsittelevä, työpajamuotoinen Wear & Tear Baltic Circlessä (teos kasvoi myöhemmin osallistavaksi installaatioksi ANTI-festivaalilla 2024), jonka lisäksi Sebastian Lopéz-Lehdon, Maarit Utriaisen ja Riikka Vuorenmaan kaupunkitilaa tarkkailevien kävelyesitysten sarja Kortteli 526 (Hanko), Kaava 884 (Kuopio) ja Väylä 45 (Helsinki) toteutettiin kaikilla festivaaleilla.
Viimeisenä hankevuotena kullakin festivaalilla rakennettiin uutena teoksena käytöstä poistettuihin tuotanto- tai liiketiloihin trans-unelmien arkisto, Mira Eskelisen, Frank Stankiewiczin ja Miranda Kastemaan Hibernation. Vuoden 2024 loppuun mennessä kaikista seitsemästä Kulkue-hankkeen teoksesta oli nähty versiot niin Hangossa, Helsingissä kuin Kuopiossa. Teokset tapahtuivat muun muassa kaupunkien kaduilla, toreilla, saarissa, liiketiloissa, vanhainkodeissa ja klubeilla.
Yleinen palaute hankkeeseen osallistuneilta taiteilijoilta oli, että Kulkueen kaltaiselle, pitkäjänteiselle ja erilaisten kaupunkien yleisöjä teosten äärelle tuoville hankkeille on tarvetta. Sen ainutlaatuisuus taiteellisen tutkimuksen ja teoksen kehittämisen mahdollistavana alustana tunnistettiin.
Kulkueen anti
“Pystyimme tarjoamaan valituille taiteilijoille 2–3 vuoden tuetun prosessin ja jonkinlaisia, väliaikaisia rakenteita ja työyhteisöjä. Pitkä yhteistyö taiteilijoiden kanssa tuki myös festivaalien tavoitteita kestävämmistä toimintamalleista,” nostaa ANTI-festivaalin Elisa Itkonen Kulkueen annista. “Toinen tärkeä asia oli, että hanke muodosti myös festivaaleille rakenteen, jonka kautta meidän työntekijät pystyivät jakamaan tietoa ja hyviä käytänteitä sekä kehittämään yhteisesti tärkeiksi koettuja asioita.”
Konkreettinen, hankekauden ylittävä saavutus ja työkalu on esittävän taiteen festivaalien tarpeet ja olosuhteet huomioon ottaen rakennettu koulutusmateriaali, turvallisempien tilojen -tool box. ANTI-festivaali, Baltic Circle ja Hangö Teaterträff ovat hyödyntäneet sitä henkilökunnan sekä vapaaehtoisten koulutuksessa.
Hankerahoituksen avulla jokaisella festivaalilla toteutettiin Salmi Platform -yleisötutkimus, jolla kartoitettiin muun muassa festivaalivieraiden hiilidioksidipäästöjä ja kerättiin palautetta festivaalista. Lisäksi festivaalien saavutettavuutta parannettiin uudistamalla ANTI:n ja Hangö Teaterträffin verkkosivuja.
Myös ”jaetun tuottajan -malli” on herättänyt kiinnostusta kentällä, jopa Suomen rajojen ulkopuolella. Jaetun tuottajan myötä jokainen festivaali sai lisäosaamista tiimiinsä ja taiteilijat enemmän tuottaja-aikaa teoksilleen kuin muuten olisi ollut mahdollista.
Hankekumppanifestivaaleista kaikilla on vahva tausta paikkasidonnaisista teoksista, mutta seitsemän ensi-illan pyörittäminen opetti kuitenkin. ”Käytännössä kaikki teokset saivat lopulta ensi-illat kolmessa kaupungissa, kun esityspaikat olivat epätyypillisiä ja kaupunkisidonnaisia. Seitsemän ensi-illan sijaan meillä oli Kulkueessa 21 teosta. Tämä herätti kysymyksiä festivaalien mahdollisuudesta tuottaa teoksia tulevaisuudessa; minkälaisia ja miten niitä kannattaa ja voi tehdä rahoituksen kuihtuessa tai ollessa yhä vahvemmin hankkeisiin sidottua,” Hangö Teaterträffin Jonas Welander nostaa esiin miettiessään, minkälaisia jatkokysymyksiä hanke synnytti. ”Tuntuisi mielekkäältä ja järkevältä jatkaa Kulkuetta näiden havaintojen ja taustan kanssa.”
Kulkueen opit liittyvät pitkälle jakamiseen, niin tiedon kuin taloudellisen vastuun kohdilla. Jakaminen vaatii avoimuutta ja luottamusta. Yhteistyö on mahdollista kilpailun sijaan. Olin kirjoittamassa ”Yhteistyö on mahdollista kilpailun sijaan, jopa aikana, jolloin kilpailu resursseista kovenee”. Todellisuudessa pitäisi kirjoittaa: ”Yhteistyö on mahdollisuus kilpailun sijaan, erityisesti aikana, jolloin kilpailu resursseista kovenee.” Kulkue on esimerkki siitä, että yhteistyötä voi tehdä niin, että siitä hyötyvät kaikki hankepartnerit, taiteilijat ja yleisöt. Ja näiden lisäksi rahoittajat, kunnat ja kaupungit sekä koko kenttä.
Heidi Backström on kulttuurituottaja, kirjoittaja ja kuraattori. Hän toimi Hangö Teaterträffin vastaavana tuottajan koronavuodet 2020 ja 2021 ja oli mukana suunnittelemassa Kulkue-hanketta.