Vuoden 2025 Antonia-palkinnon ehdokkaat on valittu. Ainakin neljä teosta kilpailee palkinnosta, joka jaetaan voittajalle lauantaina 7.6. Hangö Teaterträffin festivaaliklubin yhteydessä.
Alla mainittujen ehdokkaiden lisäksi raati saattaa asettaa ehdolle myös jonkin niistä suomenruotsalaisista teoksista, jotka saavat ensi-iltansa Hangö Teaterträffin aikana. Vuoden 2025 raadissa ovat elokuva-alan ammattilaiset Kaya Pakaslahti (puheenjohtaja), Malin Nyqvist ja Titus Poutanen.
Ehdokkaat raadin perusteluineen ovat:
Viirus & Libidian Wonders: Doves and Bloods
”Doves and Bloods maalaa liikkeen, äänimaailmojen ja kuvien avulla monitaiteellisen mestariteoksen, joka leikittelee hengen ja lihan, seksuaalisuuden ja kuoleman välisellä jännitteellä. Aivan kuten Stravinskyn kevätuhrit saattoivat tyrmästyttää Pariisin vuonna 1913, Doves and Bloods yhdistää ylevän ja hyperfyysisen, lähes ällöttävän muistutuksen omasta lihallisuudesta. Kaleidoskoopin tavoin esitys antaa inhimillisen kokemuksen jumalallisuuden ja kauneuden yhdistyä ja löytää intertekstuaalisuuden vuosisatoja kattavasta inhimillisestä taiteen tekemisestä.
Kokonaisvaltaiset äänimaisemat ja elokuvamaiset kuvakompositiot kuljettavat meidät lynchmaisesta elämän alusta italialaiseen renessanssiajan taideteokseen, jossa kiimaiset paholaiset houkuttelevat meidät pimeisiin oviaukkoihin, ja laskeutuvat Roy Anderssonmaiseen kuvaelmaan, jota säestää lastenorkesteri vaskipuhaltimineen. Siitä välittyy inhimillisyys, johon vain homo sapiens pystyy; se on ahdistunut ja samalla leikkisä, innovatiivinen ja älykäs.
Bloods and Doves tekee vaikutuksen fyysisyydellään ja epätavallisen rohkealla yleisökontaktillaan: vauvoja syntyy, himoa sytytetään ja taisteluita käydään, ja kaiken tämän keskellä paijauksia vailla olevat koirat heittäytyvät puolustuskyvyttöminä yleisön päälle.”
Kuva: Jussi Ulkuniemi.
Oksana Lommi & Mathilda Kruse sekä työryhmä: Mannerheim Sisters
”Näyttelijät Oksana Lommi ja Mathilda Kruse näyttelevät kiehtovasti historiallisia hahmoja Stasie ja Sophy Mannerheimia esittämällä kysymyksen ’Ehkä näin?’
Näyttelijöiden itsevarma mielikuvituksen ja luovuuden käyttö johtaa nautittavaan esitykseen, joka uskomattomalla näyttämöllepanollaan ja lähes minimaalisella lavastuksellaan korostaa kokonaista maailmaa, kuitenkaan eksymättä historialliseen paatoksellisuuteen. Visuaalisen ja kekseliään esityksen kautta tapaamme Carl Gustaf Mannerheimin tyttäret, jotka elivät queer-elämää parrasvalojen ulkopuolella, toinen nunnana ja toinen seurapiirirouvana Pariisissa.
Mannerheim Sisters on taide-elämys, joka tarjoaa meille myös tarinoita historiallisista naisista, joiden elämät jäävät usein kätketyiksi. Esitys on leikkisää teatteririemua, joka on yhtä lailla jännittävä kuin opettavainen, niin näyttämöllä kuin yleisössäkin.”
Kuva: Levi Vepsä.
Glitcher: How To Live Together
”How to live together on punkmainen esitys, joka on inhon sietämisen testi ennennäkemättömissä mittasuhteissa. Glitcher edustaa jotain ainutlaatuista ja omintakeista suomenruotsalaisella teatterikentällä. Jälleen kerran Glitcher tutkii halun ja inhon köydenvetoa suhteessa abjektiin ja tarttuu tabuihin periksiantamattomalla fyysisellä luovuudella. How to live together on fyysisesti ja emotionaalisesti haastava spektaakkeli, joka vapauttavasti välttää teoksen teemojen intellektualisointia.
Likainen ja keskeneräinen tuntuu erittäin ajankohtaiselta juuri nyt. Aikana, jolloin taiteen pitäisi olla sekä ylentävää että konservatiivista, Glitcher tuo yleisölle kipeästi kaivattua punkkia.”
Kuva: Ninni West.
Sara Grotenfelt & Anna-Sofia Nylund: Croquis, piirustusesitys
”Nylund ja Grotenfelt vievät katsojan matkalle taidehistoriaan ilman, että se tuntuu saarnaavalta, tilassa, jossa perinteinen croquis-piirustus luo sekä turvallisuutta että epävarmuutta. Se on rohkea, ja samalla esitys osoittaa sormella viime vuosien konservatiivisuutta, kun naisvartalosta on jälleen tullut poliittisesti räjähdysaltis.
Esitys liikkuu itsevarmasti galleriavierailujen, Arbis-kurssien ja postmodernistisen performanssin välimaastossa ja purkaa jatkuvasti sekä itse croquis-tapahtumaa että yleisön odotuksia.
Esitys sitouttaa yleisön hiljaiseen osallistumiseen, ja jokaisesta huoneessa olevasta tulee sekä katsoja että taiteilija, sillä yleisö osallistuu leppoisasti teokseen sekä aktiivisina tekijöinä että taiteilijoiden alastomia kehoja tarkastelevina toimijoina. Croquis, piirustusesitys pohtii sitä, milloin ja miten yleisön katse vaihtaa luonnetta passiivisesta tirkistelystä johonkin muuhun, ja kaikki tämä piirtämisen ohessa. Esitys ei anna vastauksia, ja siksi sen suurin anti on se henkilökohtainen kertomus, jonka jokainen katsoja ottaa esityksen jälkeen mukaansa. Esitys inspiroi luovuuteen ja leikkiin ja kutittelee samalla aivonystyröitä kaikessa yksinkertaisuudessaan.”
Kuva: Karoliina Gavrilov.