Väsymys näyttää olevan yksi vallitsevista olosuhteista, jotka muokkaavat nykyistä esittävän taiteen kenttää. Jatkuva uusien ja houkuttelevampien ideoiden tavoittelu, varojen, esityspaikkojen ja mahdollisuuksien niukkuus, tarve ottaa jatkuvasti kantaa, vaatimus oman näkyvyyden säilyttämisestä ja loputon kilpailu ovat uuvuttaneet meidät yhä syvenevän vieraantumisen valtaan. Taidekentän työntekijät ovat uupuneita, ja niin ovat myös taideinstituutiot.
Juuri tästä syystä vallitsevien kertomusten purkaminen, keskinäisten riippuvuussuhteiden paljastaminen ja poliittisten vyyhtien julkituominen on tärkeää, mutta ei läheskään riittävää. Ehkä tällä hetkellä tarvitaan toisenlaista lähestymistapaa institutionaaliseen kritiikkiin: uudistavaa ja ravitsevaa lähestymistapaa, joka tarjoaisi edellytykset kuvitella ja kokeilla uusia mahdollisia työtapoja ja tapoja ottaa vastuuta kentästä – ja maailmasta, jossa elämme. Miten tästä näkökulmasta katsottuna uudet taiteilijat voivat muuttaa institutionaalista kenttää, johon he astuvat heti valmistumisensa jälkeen? Miten kuraattoreista voi tulla heidän liittolaisiaan tässä prosessissa? Millaisista käsityksistä, työskentelytavoista ja odotuksista meidän on päästävä eroon, jotta voimme kohdata toisemme puolivälissä?
Marta Keilin luentoa seuraa paneelikeskustelu, jossa ovat mukana Keil, Kerstin Schroth, Minna Lund ja Antonia Henn. Eeva Bergroth moderoi keskustelua.
Eskus – Esitystaiteen keskus on kutsunut kansainvälisesti arvostettuja esittävän taiteen kuraattoreita keskustelemaan ajankohtaisista aiheista Hangö Teaterträffin puitteissa. Eskus on suomalaisten esittävän taiteen ryhmien, kollektiivien ja festivaalien verkosto ja alusta. Yksi sen tavoitteista on lisätä kansainvälistä vaihtoa ja yhteistyötä, luoda uusia kontakteja ja mahdollisuuksia sekä kehittää kansainvälisen yhteistyön mahdollistavia rakenteita. Hangö Teaterträff on yksi Eskuksen 26 jäsenorganisaatiosta.
Marta Keil on Utrechtissa asuva esittävän taiteen kuraattori, dramaturgi ja tutkija. Hänen kuraattori- ja tutkimuskäytäntönsä tähtää esittävän taiteen kentän institutionaalisten toimintatapojen uudistamiseen ja valtioiden välisten liittoutumien rakentamiseen. Hän tekee yhteistyötä freelance-dramaturgina, kuraattorina, opettajana ja neuvonantajana useiden eurooppalaisten instituutioiden ja taiteilijoiden kanssa. Tällä hetkellä hän on BAK (basis voor actuele kunst) Fellowship for Situated Practice (2023–2024) -apurahaohjelman stipendiaatti ja tekee yhteistyötä Amsterdamissa sijaitsevan DAS-teatterin kanssa teoriaohjaajana. Äskettäin hän kuratoi taiteellisen tutkimushankkeen Breaking the Spell, jonka tuottivat yhdessä Residenz Schauspiel Leipzig, München Kammerspiele, Performing Arts Institute Varsovassa ja Viernulvier Gentissä (2022–2023), ja hän teki yhteistyötä New Theatre Institute of Latvian kanssa Riiassa ja Rosendal Teaterin kanssa Trondheimissa The Shakedown -hankkeessa (2022–2023). Marta on väitellyt kulttuurintutkimuksen tohtoriksi ja on Performing Arts Institute -kollektiivin jäsen Varsovassa.
Kerstin Schroth on Berliinissä ja Pariisissa työskentelevä kuraattori ja taidemanageri. Vuonna 2019 hänet nimitettiin Helsingissä vuosittain järjestettävän Liikkellä marraskuussa -nykytanssifestivaalin taiteelliseksi johtajaksi. Hän luennoi myös Gießenin yliopistossa, K3 Hamburgissa, Sommerakademie Berlinissä, Tukholman taideyliopistossa sekä Helsingin Taideyliopistossa. Hänen kursseillaan käsitellään kuraattorikonsepteja, tuotannon kehittämistä, jakelua ja kiertueiden järjestämistä sekä taiteilijoiden ja kuraattoreiden välistä viestintää.
Antonia Henn on taiteellisen uransa alussa oleva näyttelijä ja ohjaaja, joka työskentelee niin sanotulla vapaalla kentällä Helsingissä. Hän valmistui Teatterikorkeakoulun S-ohjelmasta vuonna 2021 ja on siitä lähtien luonut pääasiassa omia esittävän taiteen teoksia. Antonia on kiinnostunut monialaisesta yhteistyöstä, vaikeista tunteista ja rehellisyydestä.
Minna Lund on helsinkiläinen teatteriohjaaja ja kuraattori, jonka taiteellinen työ on sidoksissa näyttämöön, kirjoittamiseen ja erilaisten poikkitaiteellisten tapahtumien järjestämiseen. Lundia kiinnostaa tällä hetkellä ajatella näyttämöä halujen ja kaipuiden alttarina sekä etsiä teoskohtaisia epäsovinnaisuuksia. Hänen näyttämöllään toistuvat usein fundamentaalit kysymykset elämän jatkumisesta ja hänen näyttämönsä muodot vaihtelevat konseptuaalisista nykyesityksistä kaupunginteatterien klassikkotulkintoihin.